• it/its

Kun ihmiskunta lopulta lakkaa olemasta, 200 vuoden jälkeen ilmakuvasta ei voi nähdä sen edes koskaan olleen olemassa. Tämä on lohdullista.



Yksi elämän pieniä iloja on lukea taitavasti kirjoittavan tieteentekijän (tai tässä tapauksessa -jöiden) tekstiä, jossa ne ampuu alas vääriä käsityksiä perustellusti ja taitatavasti kirjoitetulla tekstillä. Tämä on siis kahden antropologin vastine Helsingin Sanomien tiedetoimittaja Annikka Mutasen kolumniin Ihminen on yksiavioinen eläin. Alla poimintoina muutamia parhaita paloja, mutta kannattaa lukea koko teksti:

Tieteellisen tekstin sijaan Mutasen kirjoitus muistuttaa ennemminkin kansanperinteen eläinsatua: tarinaa, jolla eri eläinten lajityypillisiä piirteitä – kuten norsun kärsää ja karhun töpöhäntää – selitetään opettavaisten tarinoiden muodossa.

Väite on Mutasen evoluutiota korostavassa kontekstissa pöyristyttävä, sillä se voidaan lukea paitsi siten, että “moniavioiset kulttuurit” ovat luonnostaan väkivaltaisia, myös niin, että ne ovat jääneet jälkeen evoluution kehityksessä.

Emme voi päästä joutsenen pään sisään, mutta lienee selvää, ettei sen kokemus monogamiasta ole vertailukelpoinen länsimaisten avioparien kokemusten kanssa.


You must log in to comment.